Helo Amerikan Yhdysvaltojen historia

1. Auflage 2022
ISBN: 978-952-80-6493-0
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 1281 Seiten

Teos kattaa länsimaiden keskeisimmän valtiomahdin historian aina siirtokuntakaudesta Yhdysvaltojen nykypäivään. Maan merkitystä talous- ja sotilasmahtina täydentää sen asema kulttuurin suurvaltana. Yhdysvaltalaisen tieteen saavutukset, kirjallisuus, kevyen musiikin rikas perinne, Hollywood-elokuvat tai vaikkapa Walt Disneyn satuhahmot tunnetaan kaikkialla maailmassa. Jo vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksessa amerikkalaiset sitoutuivat länsimaisiin kansanvallan ja tasa-arvon periaatteisiin. Kaikki vähemmistöt saivat kuitenkin äänensä kuuluviin vain pitkällisten poliittisten taisteluiden myötä. Orjat vapautettiin vasta verisen sisällissodan jälkeen. Rotukysymyksestä, työväen oikeuksista, aborttioikeudesta ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista kiistellään yhä. Maan menneisyyttä värittävät vahvasti poliittinen väkivalta ja lukuisat sodat. Siirtokunta-ajan sotia seurasivat itsenäisyyssota, suuret intiaanisodat ja lännen valloitus, maailmansodat, Vietnamin sota sekä monet muut konfliktit - aina Irakin ja Afganistanin sotiin ja Ukrainan sodan luomaan uuteen geopoliittiseen asetelmaan saakka. Poliittisen historian ajankuvaa täydentää joukko alansa johtavien asiantuntijoiden teema-artikkeleita: - Yhdysvallat ja luonnonsuojelu (Mikko Saikku) - Amerikkalainen pragmatismi (Sami Pihlström) - Yhdysvaltojen kirjallisuus(Bo Pettersson) - Amerikkalainen elokuvateollisuus (Kimmo Laine) Teoksen kirjoittaja, Ari Helo on filosofian tohtori ja aatehistorian sekä Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti. Hänen aiempia teoksiaan ovat Thomas Jefferson's Ethics (Cambridge University Press, 2013), Yhdysvaltain demokratian synty (Gaudeamus, 2014) ja History, Politics, and the American Past (Routledge, 2020).

Teoksen kirjoittaja, Ari Helo on filosofian tohtori ja aatehistorian sekä Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti. Hänen aiempia teoksiaan ovat Thomas Jefferson's Ethics (Cambridge University Press, 2013), Yhdysvaltain demokratian synty (Gaudeamus, 2014) ja History, Politics, and the American Past (Routledge, 2020).

Autoren/Hrsg.

Helo, Ari

Leseproben

Esipuhe
    Ymmärtääkseen länsimaista kulttuuria ja historiaa on mahdotonta jättää huomiotta keskeisintä länsimaista valtiomahtia. Tämä teos on aatehistoriallisesti painottunut Yhdysvaltojen poliittinen historia. Myös merkittävimmät talouden, kulttuurin ja elämäntavan muutokset on huomioitu. Kirjan erillisartikkelit muiden asiantuntijoiden toimesta on laadittu monipuolistamaan kuvaa yhdysvaltalaisen kulttuurin erityispiirteistä, kuten rikkaasta kirjallisuudesta, Hollywood-elokuvien historiasta ja ympäristöajattelusta. 
Historioitsijoilta usein kysytään, voiko historiasta oppia jotain. Varsinaisen historiallisen ajattelun lisäksi siitä voi oppia ainakin sen, että myös meitä edeltäneillä sukupolvilla on ollut kuolemanvakavia moraalisia ja sosiaalisia ongelmia ratkottavanaan. Ongelmat olivat erilaisia kuin meidän aikanamme, mutta eivät yhtään helpompia selvittää. 
Sääty-yhteiskunnan rakenteiden murtaminen oli aikanaan yltiövallankumouksellista. Tämä unohtuu nykyään helposti Yhdysvaltain vuoden 1776 itsenäisyysjulistusta lukiessa. Julistuksen toteamukset ihmisten luonnollisesta tasa-arvosta ja kansanvallan periaatteesta olivat kaikkea muuta kuin aikakautensa sääty-yhteiskunnan ihanteita.
Silti edes innokkaimpien vallankumouksellisten joukossa oli vain harvoja, joiden mielestä demokraattisen tasavallan ihanne edellytti aitoa poliittista tasa-arvoa. Harva kannatti edes kaikkien vapaiden valkoisten miesten yhtäläistä äänioikeutta. Jopa orjuuden lakkauttaminen muuttui vasta sisällissodan (1861?1865) aikana pohjoisvaltioiden tavoitteeksi.
Historioitsija tutkii menneisyyttä, josta historiaa kirjoitetaan. Tarkemmin tarkasteltuna menneisyys näyttäytyy aivan samanlaisena hyvien aikeiden ja toteutumattomien haaveiden kaaoksena kuin nykyisyyskin. Tämän vuoksi historiallinen totuus on harvoin monoliittinen. Eri ihmiset ovat kokeneet samatkin tapahtumat eri tavoin.
Vaikka historiaa ei voi hahmottaa kuin lineaarisena kehityksenä yhdestä asiaintilasta toiseen, olisi virhe nähdä toteutunut ainoana mahdollisena kehityksenä ja siten varsinaisten tavoitteiden selityksenä. Toimijoiden tavoitteet ovat aidosti vaihdelleet ja muuttuneet ajan saatossa. On selvitettävä, mitä muutoksia milloinkin on mahdolliseksi tai edes toivottavaksi nähty. Kuten politiikassa, myös historiassa toimijoita on lähes aina useita, minkä vuoksi juuri kenenkään henkilökohtaiset tavoitteet eivät sellaisinaan ole toteutuneet.
Kirjassa on pysytelty vanhoissa jaotteluissa Yhdysvaltojen historian eri aikakausien suhteen, vaikka sisällölliset painotukset vaihtelevat. Esimerkiksi alkuperäisten amerikkalaisten vuosituhantinen historia sivuutetaan lyhyesti. Painopiste on Yhdysvaltojen kansakunnan synnyssä ja sen poliittisen kehityksen kuvaamisessa sekä erityisesti viimeaikaisissa kehityskuluissa.
Päälukujen ja alalukujen järjestämisessä aikakausien mukaisesti, esimerkiksi "Progressiivinen kausi" tai "Jeffersonilainen kausi", ei ole kysymys uskosta, että aikakausi yksin säätelee ihmisten toimintaa. Kysymys on monilinjaisen historiallisen kehityksen hahmottamisesta vaihe kerrallaan unohtamatta, mitkä asiat yhteiskunnallisessa kehityksessä aikalaisia eniten askarruttivat. Jopa Yhdysvaltojen historian kuuluisin perustuslaillinen kömmähdys, vuoden 1920 kieltolaki, säädettiin hyvää tarkoittavien ihmisten vaatimuksesta. Se oli lopulta kumottava uudella perustuslain lisäyksellä, koska se itse asiassa edisti yleistä laista piittaamattomuutta ja järjestäytyneen rikollisuuden syntyä.
Miten Yhdysvaltojen historian kokonaisuutena hahmottaa, on lopulta lukijan vastuulla. Kirjassa on tietoisesti pyritty elävään historiankirjoitukseen erilaisin lainauksin, henkilö- ja taistelukuvauksin, mutta kuitenkin niin, että pääasiat erottuvat sivuasioista – mikä sinällään on vahvasti tulkinnallinen näkökohta. Kun menneisyys ylipäänsä näyttää ymmärrettävältä, on se yleensä vain historioitsijan tai hänen lukijansa menneisyydelle luoman tulkinnan ansiota. Tulkintoja on monia. Totuudellisuuteen on aina pyrittävä, jotta niin konservatiivit kuin edistysuskoisetkin voivat nähdä menneisyyden ainakin pääpiirteissään samalla tavalla.
Jos kirjasta haluaa löytää kokoavan teeman, olkoon se, että perustajaisiensä ylevistä ihanteista huolimatta yhdysvaltalaiset ovat aina sortaneet vähemmistöjään.  Kaikki vähemmistöt ovat saaneet äänensä kuuluviin vain pitkällisen poliittisen taistelun ansiosta. Intiaanien oikeudellinen asema on yhä kiistanalainen, kuten monet heidän asioitaan koskevat keskeneräiset oikeusjutut todistavat. Valtaosa afrikkalaisista saapui siirtokuntiin orjakauppiaiden tuomina 1600-luvulla ja olivat siten jo valmiiksi alistetussa asemassa.
Jopa irlantilaisia siirtolaisia halveksittiin 1840-luvulta lähtien heidän katolilaisuutensa vuoksi. Samoin itäeurooppalaisia siirtolaisia vieroksuttiin 1900-luvun vaihteessa, puhumattakaan Latinalaisesta Amerikasta myöhemmin tulleista siirtolaisista. Työväestön oikeuksien puolesta käytiin verisiä lakkomellakoita vuosikymmenien ajan 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoisista oikeuksista kiistellään osin edelleen.
Yhdysvaltojen juhlitut perustamisasiakirjat eli itsenäisyysjulistus (1776), perustuslaki (1787) ja perustuslain kansalaisoikeuslisäykset (1791), eivät luoneet mitään automatiikkaa, joka olisi taannut tasa-arvoisen yhteiskuntajärjestyksen. Niiden ansio oli, että ne sallivat pyrkimyksen aitoon yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Missä määrin maan taloudelliset ja poliittiset olot tänään ovat perustamiskauden tai nykyisten länsimaisten arvojen mukaisia, on poliittinen kysymys, ei historiankirjoittajan ratkottavissa. Joitakin ongelmakohtia on otettu kirjan loppuluvuissa esiin.
Yhdysvaltojen osavaltiot liittovaltion liittymisvuoden mukaan.


Yhdysvallat on tätä kirjaa kirjoitettaessa elänyt yhtä historiansa vaikeinta sisäpoliittista kautta, jota on verrattu sisällissotaa edeltäneen ajan ja 1960-luvun lopun katkeriin sisäisiin ristiriitoihin. Historiantutkimus ei tuota tulevaisuuden ennustamisen kykyä, mutta historioitsija voi tuoda esiin ajattelua, joka auttaa kirkastamaan nykypäivän ongelmia menneen valossa. Abraham Lincoln totesi kymmeniä vuosia ennen sisällissotaa maansa vaarallisimmista uhista näin: "Jos tuho on oleva kohtalomme, meidän itsemme on oltava sen aiheuttajia ja sen toteuttajia. Vapaiden miesten kansakuntana meidän on elettävä ikuisesti tai tuhouduttava itsemurhan uhrina".[i]
Ei ole olemassa tietoteoreettisesti kiistatonta perustetta sitoutua ajatukseen jonkinlaisesta historian sisäsyntyisestä suuresta juonesta. Tämän vuoksi edes Yhdysvaltojen historiaa on mahdotonta kirjoittaa syvällisessä mielessä "oikein". Jyrkät poliittiset erimielisyydet kaikkialla maailmassa koskien sitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi uudistaa, todistavat, ettei meillä ole yhtenäistä käsitystä edes siitä, mihin historia on meidät tänään tuonut.

Historiankirjoituksen ei kuulu olla lähtökohtaisesti poliittista. Politisoitaessa historiaa se muuttuu vain eri kansalaisryhmiä hajottavaksi kokoelmaksi tietoväitteitä, joita ei enää tulkita menneisyyttä vaan nykyisyyttä koskeviksi. Yritys yhtenäiseen, kaikille hyväksyttävään yleiskuvaan menneisyydestämme on tärkeä tavoite myös poliittisen keskustelun selkeyttämiseksi siitä, millaisia uudistuksia parempi tulevaisuus meiltä edellyttää.
Tämä ei tarkoita, että historiaa voisi kirjoittaa ilman mitään näkökulmaa. Tämä teos edustaa leimallisesti länsimaista näkökulmaa. Yhdysvaltojen historiaa tarkastellaan länsimaisen sivistyskehityksen kontekstissa, ei esimerkiksi jonkin abstraktin, ylihistoriallisen "valkoisen ylivallan" käsitteen kautta ? olkoonkin, että Yhdysvallat on eurooppalaisittain katsellen muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana jatkuvasti eksoottisemmaksi paikaksi maailmankartalla.   Kirjaa oli ilo kirjoittaa. Se on tavallaan neljännesvuosisadan ajan pitämieni Yhdysvaltain historian yliopistokurssien kirjallinen yhteenveto. Lähteitä ja lähdeteoksia eri aiheista on vuosien varrella kertynyt runsaasti, vaikka niitä tässä, vain yhden kirjan mittaisessa kokonaisesityksessä, on käytetty harvakseltaan. Lähdeaineistoa ei ole valittu tutkimuksellisin perustein vaan ainoastaan teoksen yleishistoriallista otetta silmällä pitäen. Tässä mielessä nykyajan kirjoittajalle internet on niin nopea apu faktojen tarkistamisessa, että suomalainen sana tietokone todella ansaitsee nimensä.
Eniten omien tutkimusteni, tutkimuskirjallisuuden ja internetin ohella hyödynsin kahta massiivista ja mainiota yli 900-sivuista Yhdysvaltojen historian kokoomateosta. Ne ovat American History: A Survey, 8th Edition (New York, 1991) kirjoittajinaan Alan Brinkley, Richard N. Current, Frank Freidel ja T. Harry Williams ja teos The Enduring Vision: A History of the American People (Boston, 2004) kirjoittajinaan Paul S. Boyer, Clifford E. Clark Jr., Joseph H. Kett, Neal Salisbury, Harvard Sitkoff ja Nancy Woloch. Kirjan kaikki alkuperäistekstien suomennokset, joista ei ole erikseen toisin mainittu, ovat tekijän omia.
Kiitän lämpimästi kirjaan erityisaiheiden artikkelit kirjoittaneita kollegoja. He ovat Kimmo Laine, Bo Pettersson, Sami Pihlström ja Mikko Saikku. Samoin osoitan lämpimät kiitokset Emmi...